Hei, nyt koodataan!

Mielenkiintoni koodaustaitoja kohtaan heräsi sen jälkeen, kun luin, että Virossa koodaustaidot kuuluvat opetussuunnitelmaan. Olin ennen ajatellut, että koodaus on jotain, mitä nörtit harrastavat kammioissaan. Koodaus on tulossa jossain muodossa opetussuunnitelmiin 2016 myös Suomessa. Päätin selvittää, mistä on kyse. 

Viime syksynä kouluilla oli mahdollisuus osallistua Koodaustunti-kampanjaan.  Sivustolla pääsee edelleen kokeilemaan possujen pyydystämistä. Ohjeet ovat suomenkieliset. Käytössä  on visuaalinen Blocky-ohjelmointikieli, jota käytetään myös monissa muissa pienille lapsille suunnatuissa sovelluksissa. Kakkosluokkalaiseni etenivät tässä ihan hyvin, ohjelmointi oli riittävän helppoa. Toimii myös Ipadeillä.

Scratch on ”vanha” ilmainen wep-ohjelmointialusta. Se hyödyntää visuaalista ohjelmointikieltä. Siihen löytyy suomenkielinen ohje täältä. Tästä ei kuitenkaan pienimpien kanssa kannata aloittaa, ellei halua tehdä projektia yhdessä lapsen kanssa.

Koodikoulut ovat innoittaneet vanhempia tuomaan lapsensa ohjelmointia harjoittelemaan. Juha Paanasen blogissa voi seurata juttuja, joita hän on tehnyt pienen tyttärensä kanssa.

Sovelluksia Ipadeille

Kodable on pienimmille sopiva koodauspeli, jossa käytettään selkeitä kuvallisia merkkejä ötököiden liikuttamiseksi. Tätä oppilaani ovat innolla pelanneet. Ilmaisella versiolla pääsee hyvin alkuun. Maksullisessa Pro -versio (5.99€) tarjoaa enemmän sisältöä.

Daisy the Dino on pieni ilmainen koodausohjelma, jossa dinosauruksen saa tekemään temppuja. Hopscotch on saman tekijän visuaalinen ohjelmointipeli, jossa pääsee monipuolisemmin rakentamaan pelejä. Nettiyhteisössä pääsee jakamaan oman pelinsä toiselle ja niitä voi arvioida tähdillä. Tämä on selkeästi isompia oppilaita varten tai pienemmät tarvitsevat ainakin apua pelin tekemisessä.

Ipadille on ladattavissa  pienten lasten peli Tynker. Ilmaisversiossa pääseen ohjelmoimaan koiran liikkeitä (Puppy Adventure) Bocky-ohjelmointikielellä. Ohjeet ovat englanniksi. Maksulliset (2.99€) pelit (Lostin Space ja Sketch Racer) ostettavissa appsin sisällä. Tässä sovelluksessa on ohjelmointihaastetta isommillekin! Appsin grafiikka on kaunis.

Ipadeille löytyy myös Light-bot Hour Of Code. ( Linkissä You Tube -opastus sovelluksen käyttöön.)

Move the Turtle (2,69€) sopii myös pienille lapsille. Ilmainen on Cargo-Bot , jossa opastetaan laatikoita siirtelemällä ohjelmoinnin perusasioita. (Tehty Codea-ohjelmointikielellä.)

Näissä ohjelmissa on käytetty visuaalista koodauskieltä. Perinteisistä ohjelmointikielistä minä en ymmärrä mitään. – Tai ainakin niin ajattelin, ennen kuin latasin omalle IPadilleni sovelluksen, jossa käytetään ”oikeaa” ohjelmointikieltä. Codeacademy löytyy App Storesta. Koodaria minusta ei tule, mutta ymmärrykseni ohjelmointia kohtaan on laajentunut.

”Vanhemmat tuntuvat kuvittelevan, että kun iltaisin vietetään tunteja Facebookissa ja You Tuben äärellä, siitä seuraa jollain kyberbeettisellä osmoosilla ymmärrys PHP:stä, HTML:stä Java Scriptistä ja Haskellista, sanoo Mark Scott Coding 2 Learn -blogissaan” Lainaus MBnet -lehden artikkelista Koodaus tuli takaisin (3/2014). Huoli tietokoneitten pelkästä viihdekäytöstä ei ole turha.

Suomalainen Linda Luikas innostaa myös tyttöjä koodaamaan. Hänen Hello Ruby -kirjahankeideansa sai ihmiset innostumaan ja joukkorahoittamaan tätä Kicstarter-projektia. Hienoa, että tämä nuori nainen on esimerkkinä siitä, että ohjelmointi ei ole pelkästään poikien puuhaa!

”Yhteiskunnan yleisellä kehityksen suunnalla ja ohjelmointitaidoilla on yhteys. Ohjelmistojen  kehittäminen on nopein tapa ajaa muutosta maailmassa, sillä kaikki alat tulevat tulevat muuttumaan ohjelmistojen ansiosta” sanoo Linda Liukas samaisessa MBnet- lehden artikkelissa.

Monet lapset ja nuoret ovat hyviä pelaamaan tietokonepelejä, mutta moni heistä saattaisi innostua myös ohjelmoinnista, jos siihen annetaan mahdollisuus. Koodi on kieli siinä missä mikä tahansa muukin kieli. Mitä nuorempana sen oppii, sitä paremmaksi kielen käyttäjäksi voi tulla. Koodaus kehittää loogista ajattelua ja päättelytaitoa. Kenellekään ei ole pahitteeksi tietää, miten tietokoneet toimivat. 

Kodable

Opettaja oppimassa

Aloitin tämän blogin esitelläkseni iPadeille tehtyjä ja koulukäyttöön soveltuvia appseja. Monta löysinkin. Löysin myös itseni pohtimasta, miksi näitä laitteita käytän. Mikä näissä innostaa? Mitä uutta ne voivat oppimiseen tuoda. Mikä on jutun pihvi ja onko sitä?

Olen opettajana ruvennut ajattelemaan oppimisesta uudella tavalla iPadien käytön myötä. Olen ennenkin pohtinut, että oppimisen pitäisi olla lapsilähtöisempää. Sitä on kuitenkin ollut niin mukava solahtaa vanhaan tuttuun. – Ota opettajankirja esille ja teetä tehtävät. Monista nopeille monisteita ja hitaille monisteita. Älä ainakaan liikoja kyseenalaista omaa tapaasi toimia. Hyvinhän näinkin menee. Hyvä rutiini, vuosien myötä hankittu.  Lapset oppivat, kuka mitenkin. Lisäksi on huonot resurssit, liian paljon lapsia luokassa, muukin elämä…  Syitä löytyy aina.

Miksi niin harvoin lapsilta itseltään kysytään? Missä on lapsen osallisuus omaan oppimisensa? Eikö sen pitäisi olla keskiössä?

Olen innostunut työstäni uudella tavalla sen jälkeen, kun rupesin kyseenalaistamaan omaa tapaani opettaa. Kun suostuin itsekin oppijaksi, en vain vanhan toistajaksi.

Tiedän, että meitä on muitakin. Kiitos innoituksesta kuuluu paljon teille Twitterissä, blogeissa ja Facebookin ryhmissä ajatuksianne jakaneet! Olen oppinut teiltä paljon.

Oma oivallukseni iPadien käytön myötä on ollut se, että näiden avulla lapsi voi osallistua eri tavalla kuin ennen. Hän voi valita muutakin, kuin työkirjan tehtävät. Hän voi ottaa kuvia ja kertoa niiden avulla tarinan. Hän voi työskennellä yhdessä kaverin kanssa tai yksin. Hän voi etsiä tietoa tai harjoitella laskuista juuri niitä, jotka hänelle ovat vaikeita. Hän voi pelata oppimispeliä. Hän voi käyttää tai olla käyttämällä näitä laitteita. Hän voi valita oman kuvakulmansa, kirjoitusfonttinsa, tehtävänsä – oppimisen kannalta järkevissä rajoissa toki. Kaikkien ei tarvitse tehdä aina samaa. Hän voi valita, sillä iPadien käyttö ei ole pakko vaan mahdollisuus.

Mikä siinä onkaan, että me opettajat olemme viehättyneet siihen, että kaikkien oppilaiden täytysi tehdä yhtä aikaa aina samoja tehtäviä? – Tai kyllä minä tiedän. Niin on ennenkin tehty. Opettaja kokee hallitsevansa luokkaa, kun kaikki ovat kontrollissa, samalla sivulla, samassa tehtävässä. Vuosikymmenten mallia ei helposti muuteta, vaikka maailma ympärillä muuttuu.

Minä opettajana autan ja opastan. Välillä lapset opettavat minua, välillä toisiaan. Kannustan innostumaan ja pohtimaan. Opettelen olemaan läsnä. Tukena silloin kun tarvitaan. Oppimassahan olen itsekin. 

Tietotekniikka on mahdollisuus. Lapset ottavat laitteet kyllä haltuun, jos me aikuiset avaamme tien. Maailma näyttää ihan erilaiselta, kun sitä saa itse tutkia. 

karttapallo

Keskiviikkoprojekteja

Tänä syksynä sain opetettavakseni  uuden 2. luokan, 23 oppilasta.

Täppäririntamalla jatkamme koulun iPad Mineillä (13).

Koulumme iPadit ovat mukana tiedon etsimisessä,  ympäristötiedon opetuksessa, tarinoiden kirjoituksessa ja toki myös oppimispeleissä.

Valokuvien ottamiseen ne sopivat vallan mainiosti, jos valo on hyvä. Kuvien siirto ja tallennuskin toimii, jos kuvat lähettää sähköpostiin tai tallentaa Dropboxiin.

Yhteiskäytössä olevien laitteiden huono puoli on se, että kaveri voi vahingossa ja joskus jopa tahallaan poistaa toisen kuvat tai keskeneräiset kirjoitukset. Tämän vuoksi olen varannut laitteet oman luokkani käyttöön yhtenä päivänä viikossa, jolloin voimme keskittyä tekemään niillä hommia. Keskiviikkoisin minulla on vain oman luokkani tunteja, joten silloin luokan projektien työstäminen onnistuu.

Syksyn ensimmäiseksi yhteiseksi projektiksi valikoitui Puutarhassa. Ympäistötiedon teema oli helppo valita omakotivaltaisella alueella, jossa kävelymatkan päässä on useampikin puutarhapiha.

Projektin kuvakertomus ilmestyy tänne myöhemmin.

Punaherukka

%d bloggers like this: